Työkavereiden erilaiset työskentelytavat tuottavat toisinaan ristiriitatilanteita
Tilanteessa ei tarvitse kuitenkaan ajautua umpikujaan.
"Jokainen voi muuttaa omaa käyttäytymistään", painottaa psykologi Päivi Montgomery.
Lastenhoitaja Lilli on työyhteisön ilopilleri. Hän saa lapset nauramaan vitsailullaan ja vanhemmatkin pitävat hänestä. Omien työkavereidensa kanssa on kuitenkin ajoittain hankaluutta, johtuen Lillin hyvin rennosta suhteesta omiin töihinsä. Lasten vaatteet saattavat unohtua yhteen myttyyn, kurahaalareita hän ei aina muista pestä. Askartelutuokioiden jälkeen liimapensselit jäävat usein pesemättä.
MPS-rekrytointiyrityksen urapalvelujen kehittämispäällikkö psykologi Päivi Montgomery sanoo, että työntekijälle, tässä tapauksessa kuvitteelliselle Lillille, on annettava mahdollisuus korjata työskentelytapojaan.
Palaute ei saa olla sellaista, että sanotaan: Aina sinä laiminlyöt tehtäviäsi. Sen sijaan voi sanoa: Minusta tuntuu kurjalta, kun joudun huomauttamaan tekemattömistä töistä.
Montgomery painottaa dialogin tärkeyttä, sitä, että asioista päästään keskustelemaan toista syyllistämättä. Keskustelun tavoitteena pitää olla parempaan yhteistyöhön pääseminen.
Työyhteisössä jokaisen on oltava valmis ottamaan palautetta vastaan.
Ääripäät voivat oppia toisiltaan
Kun tiimissä työskentelee samanaikaisesti työtavoiltaan jämpti ja töihinsä liiankin rennosti suhtautuva, voivat molemmat syyllistämisen sijaan oppia toisiltaan.
Usein nämä kaksi työtavoiltaan ääripäitä edustavaa voivat oppia paljonkin toisiltaan. Rennot ajattelevat usein, että haluaisivat suhtautua työhönsä jämptimmin, ja töihinsä vakavasti suhtautuvat toivovat puolestaan, että voisivat ottaa työasiat hieman rennommin, Montgomery sanoo.
Työyhteisössä on useita erilaisia persoonia, käyttäytymistapoja ja myös asenteita omaan työhönsä.
Toinen elää juuri tätä hetkeä, toinen puolestaan suunnittelee tulevaa. Toiset ovat enemmän käytännön kehittäjiä ja jalat maassa olevia, toiset taas enemmän uutta luovia. On hyvä miettiä, mihin kohtaan itsensä asemoi.
Usein on helpompaa hakeutua itsensä kanssa samankaltaisten seuraan, mutta tässä menettää hyvän tilaisuuden oppia.
Juttele niiden ihmisten kanssa, jotka koet erilaisiksi. Kohtaa rohkeasti se, mitä ehkä alkuun vierastat, Päivi Montgomery kannustaa.
Työyhteisössä tulee puhua asioista, mutta kaikilla ei siihen ole samanlaisia valmiuksia.
Puheliaampi miettii, että miksi "tuo ei koskaan puhu", ja tämä hiljaisempi puolestaan ajattelee, ettei saa koskaan suunvuoroa.
Mikä työtavoissani ärsyttää muita?
Kun työyhteisön ilmapiiri kiristyy, on hyvä mennä ensin itseensä ja miettiä, mikä minussa ärsyttää muita.
Voi kysyä ääneen, mikä työtavoissani ärsyttää muita. Tässä on hyvä muistaa, ettei persoonaasi saa arvostella, vaan tapaasi toimia. Omaa persoonaa ei voi muuttaa, mutta käyttäytymistapoja voi, painottaa Montgomery.
Joskus sukset voivat mennä pahastikin ristiin työkaverin kanssa.
Ristiriidan ratkaisemisen voi aloittaa tunnustamalla itse ensin, ettei tee aina kaikkea oikein, vaikka kokeekin yhteistyön hankalaksi työkaverinsa kanssa. Tästä voi syntyä hyvä keskustelu, jossa rakennetaan parempaa yhteistyötä. Jokaisella on oltava mahdollisuus korjata tilanne.
Ristiriidat voivat lukittua entisestään väärillä sanavalinnoilla kuten: "Sä olet aina niin ylimielinen" tai "Sä et koskaan kuuntele". Hankalassa tilanteessa voi todeta, miten itse on kokenut tilanteet, toista syyllistämättä, kuten "Minulle tuli sellainen olo, ettet kuullut, mitä sanoin ja tarkoitin." Tälloin palaute kohdistuu käyttäytymiseen, ei henkilöön tai persoonaan.
Tässä tilanteessa on oltava valmius ottamaan palautetta itsekin, jolloin hyvä kysymys on: "Miten haluat, että muuttaisin työskentelytapojani?"
Tilanne onkin hankalampi, jos vastassa on henkilö, joka kokee, ettei itse tee koskaan virheitä, Päivi Montgomery sanoo.
Ääritilanteen ratkaisu
Joskus työyhteisössä useampi ihminen kokee, että yhden työyhteisön jäsenen käyttäytyminen loukkaa monia. Omaa työhyvinvointiaan kenenkään ei tarvitsee vaarantaa, vaan tilanteeseen pitää puuttua.
Esimiehen on vastattava siitä, että työyhteisö on turvallinen. Hänen on keskusteltava hankalaksi koetun kanssa ja antaa tälle mahdollisuus muuttaa käyttäytymistään. Jos hän on siihen kyvytön, on hänen lähdettävä yhteisösta. Ei yhden ihmisen rooli saa vaikuttaa heikentävästi usean muun työpanokseen.
Isommissa työyhteisöissä ihmiset jakaantuvat helposti kuppikuntiin.
Johdon on huolehdittava siitä, että työyhteisössä voidaan hyvin, ja jossa käydään avointa, rakentavaa keskustelua kaikkien kanssa.
Lukuvinkkejä:
Liisa Keltikangas-Järvinen: Sosiaalisuus ja sosiaaliset suhteet. WSOY, 2011.
Thomas Erikson: Idiootit ympärilläni. Kuinka ymmartää muita ja itseään. Atena 2017.
