Miksi työhakemukset ovat turhia?
Kirjoitin reilu kuukausi sitten LinkedIniin postauksen, jossa kerroin, että mielestäni työhakemukset ovat turhia.
Olen työskennellyt rekrytointien parissa reilusti yli 20 vuotta ja viimeiset 17 vuotta päätyökseni auttanut yrityksiä rekrytoinneissa ja toki itsekin tehnyt rekrytointeja omaan tiimiini. Olen siis ehtinyt lukea ”muutaman” hakemuksen. Joissakin tehtävissä hakijoita on ollut reilusti yli 200 ja joissakin vain muutamia kymmeniä. Miksi en arvosta hakijoiden vaivalla tekemiä työnhakudokumentteja?
Motivaatio on avain
Yleensä hakemuksissa kerrataan työhistoriaa, omaa taustaa ja kerrotaan toki jotakin henkilökohtaista, kuten ikä, asuinpaikka tai mitä tehdään vapaa-ajalla. Niistä selviää harvoin kuitenkaan se kaikkein eniten työnantajaa tai rekrytoijaa kiinnostava asia eli motivaatio. Hakemuksessa ei sinänsä ole mitään väärää, mutta valitettavan usein sen funktio on väärin ymmärretty.
Hakemuksen tarkoitus ei ole kerrata CV:tä vaan kertoa, miksi hakija hakee tätä tehtävää ja miksi hänet kannattaisi palkata. Toki ensin pitää tavata, joko digitaalisesti tai ihan livenä ja kuulla vähän lisää. Hakemukset voisi siis unohtaa ja pyytää motivaatiokirjeitä tai motivaatiosaatetta. Nämä ovat usein rehellisempiä ja siksi kiinnostavampia.
Mitä työnantaja haluaa hakijasta kuulla?
Ei ainakaan niitä kaikkien käyttämiä fraaseja ja persoonallisuuden kuvauksia tyyliin ”olen helposti lähestyttävä ja kaikkien kanssa toimeentuleva tuloksentekijä”. Haluan lukea, miksi juuri tämä henkilö innostui tehtävästä niin paljon, että halusi nähdä vaivaa ja hakea tehtävää. Usein hakija nimittäin joutuu täyttämään monia lomakkeita ja hakuasiakirjoja, vieläpä tiukalla aikataululla työn ohessa tai viikonloppuna. On sydäntä lämmittävää kuulla jotain persoonallista ja aitoa.
Miltä tuntui, kun luit tämän tekstin tai kaveri kertoi, että nyt on sinun näköisesi paikka avoinna? Miksi se kolahti ja miksi olisit tässä työssä timanttinen? Uskon, että jopa vähäpuheiset ja vaatimattomat suomalaiset osaavat sanallisesti kuvata syitään hakea itseään kiinnostavaa tehtävää. Eihän sen tarvitse olla mitään mahtipontista, vaan ihan asiallinen syy kiinnostaa myös, kun etsitään kuitenkin kumppania ehkä pidemmäksikin aikaa.
Olen juuri lukenut lähes 90 CV:tä ja näiden lisäksi vain vastaukset kysymyksiin, mikä sai sinut hakemaan tätä tehtävää ja miksi olisit tässä timanttinen. Nuo muutamat lauseet, joita todella ansioituneet ja pitkän uran tehneet hakijat ovat kysymyksiin kirjoittaneet, ovat mielestäni juuri sitä, mitä haluan kuulla. Ne ovat rehellisiä, hyvin perusteltuja ja aitoja ajatuksia innostuksesta, sopivuudesta sekä niistä kyvyistä ja osaamisista, joita nämä hakijat tuovat mukanaan. Ne ovat yleensä hakijoiden näköisiä. Näitä lisää!!
Aion jatkaa valitsemallani tiellä ja tietoisesti jättää puulta maistuvat liian anonyymeiksi hiotut hakemukset eli ansioluetteloiden kirjalliset toistot pois. Miksi käyttää kenenkään aikaa sellaiseen, mikä ei palvele oikeasti ketään?
