Uudelleensijoittumisvalmennukset rakentuvat vahvasti kahdelle jalustalle, ensimmäinen on motivointi
Usko tai älä, moni uraohjaustyössä tapaamani henkilö haluaisi tehdä samaa työtä kuin minä! Se on tietysti mukava kuulla, sillä työni on todellisuudessakin mielenkiintoista ja vaihtelevaa, eikä työn merkityksellisyyttä tarvitse etsiä kaukaa kun on auttanut valmennettavan käsiksi uuteen työpaikkaan. Mutta joskus ihmetyttää, että moni myös kokee osaavansa minun työni helposti. Hmm.
Uudelleensijoittumisvalmennukset rakentuvat vahvasti kahdelle jalustalle. Ja tämä on siis tutkittu ansiokkaalla laajalla metatutkimuksella (Liu ym. 2014), ei pelkästään mutua. Ensimmäinen näistä on valmennettavan motivointi, johon lähdetään muutostilanteen käsittelyllä, siirrytään vahvuuksien tunnistamiseen ja tästä edelleen tukemiseen työnhaun ylä- ja alamäissä. Sillä vuoristorataahan työnhaku on eikä pettymyksiltä voi välttyä.
Toinen tukijalka on vahva tietämys työmarkkinoista ja rekrytointikäytännöistä
Vain relevantin ja ajankohtaisen tiedon perusteella valmennettava saa käyttöönsä tehokkaammat työnhakuvälineet. Oma kokemukseni rekrytoinneista sekä jatkuva rekrytointiprosesseissa mukana olo päivittää jatkuvasti tietoani työmarkkinoista ja työnantajien toiveista eri toimialoilla.
Nimittäin, valmennettavilla saattaa olla pitkä aika siitä, kun he ovat viimeksi olleet työmarkkinoilla etsimässä uutta työtä. He saattavat esimerkiksi lähteä ajatuksesta, että ovat valmiita ottamaan vastaan minkä vain työpaikan vaikka palkka ei olisi sama kuin aiemmin ja tehtävän vaatimuksetkin alhaisempia, ”kunhan saan jotain”. Yllätys ja pettymyskin voi olla suuri, jos näihin tehtäviin hakeminen ei tuota tulosta. Esimerkkinä vaikkapa tiiminvetäjän hakeutuminen koordinaattorin tehtäviin työpaikkailmoitusten kautta. Valmennettavat eivät tällöin välttämättä ota huomioon sitä, mikä heitä itseään oikeasti motivoisi. Eivätkä sitä, että työnantaja saattaa miettiä motivaatiota jopa paljon enemmän kuin hakija. Tehtäviin ei haluta työntekijöitä, jotka saattavat lähteä nopeasti paremman tehtävän perässä pois.
Tällaisten käsitysten lempeä oikominen kuuluu uravalmentajan tehtäviin. Pelkästään myötäilemällä valmennettavaa voidaan ehkä olla yhdessä tyytyväisiä ja samanmielisiä, mutta se ei edesauta uuden työn löytämistä. Uravalmentajan tehtäviin kuuluu myös sen osoittaminen, mitkä ovat työnantajan näkökulmasta tärkeitä taitoja ja osaamisia, joita kannattaa tuoda esille ansioluettelossa. Samoin sen, ketä kannattaa lähestyä saadakseen tietoja avoimista työmahdollisuuksista organisaatiossa. Samoin sen, miten omien verkostojen käyttö on tehokkainta ja antoisinta. Samoin sen, mitä eri toimialoilla yleensä arvostetaan kun palkataan uusia työntekijöitä.
Näiden ja monien muiden asioiden omaksuminen itse ennen valmentajana toimimista on tärkeää eikä tapahdu hetkessä – niitä on myös vaikea opiskella oppikirjoista ilman omakohtaista kokemusta.
Moni voi ryhtyä työnhaun valmentajaksi tai uraohjaajaksi. Pitkälle pääsee empaattisella asenteella ja kyvyllä tukea valmennettavia usein emotionaalisesti haastavassa muutostilanteessa. Mutta ajankohtaisen, paikkansapitävän ja realistisen tiedon antaminen työmarkkinoista on myös hyvin tärkeässä asemassa valmennettavan työllistymisen kannalta.
