Onko työnhakuvalmennuksista mitään hyötyä?

Paljastan saman tien jännittävän lopputuleman ja vastaan otsikon kysymykseen, että on

Asia on tärkeä tiedostaa, sillä mediassa välillä kirjoitetaan työttömiä turhauttavista, leikki-laulu-origamintaittelu-valmennuksista. Suurin osa työnhakuvalmennuksista tehdään kuitenkin rautaisella ammattitaidolla ja tuloksekkaasti. Jos haluat tietää tarkemmin, mikä tekee työnhakuvalmennuksesta tehokkaan, niin lue ihmeessä eteenpäin. Asiasta on jo nimittäin hyvää tutkittua tietoa yhden ansiokkaan meta-analyysin verran. Se vahvistaa minun ja monen muun valmentajan henkilökohtaisen näkemyksen ja kokemuksen valmennuksista.

Datannälkäisille ensin taustaa kansainvälisestä meta-tutkimuksesta, johon on päässyt yksi suomalainenkin mukaan. Analyysiin otettiin mukaan 47 tutkimusta, joissa oli koeryhmä eli työnhakuvalmennukseen osallistujat sekä kontrolliryhmä eli samanlainen porukka, jotka eivät olleet osallistunut valmennukseen. Nämä osallistumattomat olivat useimmissa tutkimuksissa niitä, jotka eivät ottaneet valmennusta vastaan tai olivat jonotuslistalla valmennukseen. Tulos on yksiselitteinen: mahdollisuus työllistyä oli valmennuksiin osallistujilla 2,67-kertainen verrattuna siihen osallistumattomiin.

Mikä työnhakuvalmennuksissa sitten oikeasti auttaa?

Oikeastaan kaksi asiaa, joista toinen on työnhakutaitojen kehittäminen ja toinen motivaatio. Olen omassa työssäni uravalmentajana havainnut saman asian eli pelkkä tiedon jakaminen yksinään ei riitä. Tärkeää on tilanteen läpikäyminen, oman osaamisen tunnistaminen ja sanoittaminen sekä luottamuksen palauttaminen siihen, että on hyvä ja pätevä ja voi onnistua työnhaussa. Tarjoankin siis valmentajana sekä tietoa että tunnetta: vahvan näkemyksen nykypäivän rekrytointimarkkinoiden toiminnasta (teenhän itsekin jatkuvasti rekrytointia ja soveltuvuusarviointeja asiakkailleni) sekä tukea tunnepuolella haastavassa tilanteessa.

Työnhakutaitojen opettelu lisäsi tutkimuksen mukaan mahdollisuuksia työllistyä 3,32-kertaiseksi verrattuna valmennuksiin, joissa keskityttiin muuhun kuin taitojen opetteluun. Tämä pitää erityisesti paikkansa oman kokemukseni mukaan niillä, joiden viimeisestä työnhakutilanteesta on kulunut jo aikaa, joskus jopa 30 vuotta. Samoin nuoret ja työelämässä vähemmän aikaa olleet hyötyvät erityisesti työnhaun valmennuksesta.

Me psykologit puhumme mielellämme käsitteestä, joka vähän kömpelösti kääntyy minäpystyvyydeksi (sef-efficacy). Se tarkoittaa arkikielellä ihmisen uskoa omiin mahdollisuuksiinsa ja onnistumiseensa. Tällainen usko on tärkeä missä tahansa tilanteessa, jossa tulee astua johonkin uuteen, oppia uusia taitoja tai vastata haasteeseen. Ei siis ole mikään yllätys, että minäpystyvyyden tukeminen työnhakuvalmennuksissa kasvatti osallistujan työllistymismahdollisuuden 3.25-kertaiseksi. Myös proaktiivisuuteen rohkaiseminen lisää todetusti valmennettavan työllistymismahdollisuuksia.

Näillä eväillä jatkan valmennettavieni luotsaamista eteenpäin kohti onnistumisia ja tällä hetkellä se onkin entistä helpompaa talouden ollessa hyvässä nousussa. Aurinkoista kevättä kaikille uutta työtä etsiville!