Burnout, palautuminen, lepopulssi, balanssi
Tämän ajan työelämän käytetyt käsitteet, jotka kuvaavat useimpien yksilöiden ja organisaatioiden haastetta varmistaa ihmisten olevan hyvässä energiassa työnsä tekemiseen.
Osallistuin viime viikolla seminaariin, jossa eri alojen osaajien kanssa pohdimme työhyvinvoinnin teemaa eri näkökulmilta. Seminaari teki jälleen tehtävänsä ja monta uutta ajatusta tuli mieleeni. Keskeisimpänä tällä kertaa se, millaisena johdon rooli koetaan työssäjaksamisen ja hyvinvoinnin liidaajana. Pohdin asiaa esimerkin voiman kautta.
Johdon työn ja vapaa-ajan välinen tasapaino
Johdon työn ja vapaa-ajan välistä tasapainoa usein kuvaa niiden tiivis kytkeytyminen toinen toisiinsa. Konkreettisesti tämä tarkoittaa, että keskimäärin toimitusjohtajat tekevät noin 50 tuntia töitä viikossa. Työ on lähes aina läsnä ja elämän osa-alueet sekoittuvat keskenään. Osalle johtajista tämä tuntuu sopivan hyvin ja työ toimii energian lähteenä ja jopa harrastuksena. Ideat tulevat mieleen iltaisin ja viikonloppuisin, ja asioiden edistäminen tuo virtaa ja iloa.
Onko kuitenkaan uskottavaa puhua tasapainoisesta elämästä, jos johdon oma elämä täyttyy työstä? MPS:n arvomaailmassa tasapainoisessa elämässä tuli olla aikaa huolehtia myös terveydestä, kotiasioista sekä ystävyyssuhteista. Tämä vaatii määrätietoista ajankäytön ja prioriteettien johtamista erityisesti johdon roolissa, jossa kukaan muu ei seuraa tehdyn työkuorman määrää.
Johto edustaa organisaation arvomaailmaa myös työhyvinvoinnin ja elämänhallinnan johtamisen suhteen. Organisaatiolle johdon intohimo työhönsä saattaa näyttäytyä muiden palautumisen esteenä ja vaatimuksena jatkuvasta läsnäolon vaatimuksesta työlle. Johdon into ja ahkeruus siis ei välttämättä edistä organisaation hyvinvointia vaan päinvastoin.
Johtaja, teetkö töitä ihan sikana?
Jos johtaja teet työtä ihan sikana, muistathan mahdollistaa palautumisen muille organisaatiossa. He saattavat kaivata työn ja vapaa-ajan erottamista toisistaan. Saatat myös itse kaivata sitä. Burnout-tutkimusten yksi tuloksista on, että uupunut esimies levittää uupumusta ympärilleen. Mikäli esimiesten voimavarat eivät ole kohdallaan oman jaksamisen ja elämänhallinnan johtamiseen, silloin tuskin onnistuu työhyvinvoinnin johtaminen organisaatiotasollakaan.
